Someraivo karhuhavainnoista paljastaa luontosuhteemme säröt – Lauri Hemminki

Ylöjärvellä ja sen rajamaastoissa pitkin syksyä liikkunut karhuperhe on herättänyt vilkasta keskustelua paitsi asutuksen liepeillä, myös sosiaalisen median paikallisryhmissä.

Kun joku jakaa kuvan tai tarkan sijaintitiedon mesikämmenestä, kommenttikentät täyttyvät nopeasti kahdesta ääripäästä: niistä, jotka lietsovat paniikkia, ja niistä, jotka paheksuvat havaintojen jakamista peläten eläimen puolesta. Tämä some-sota herättää kysymyksen: kumpiko osapuoli on lopulta enemmän vieraantunut luonnon realiteeteista?

Toisessa ääripäässä ovat ne, joille jokainen petohavainto on merkki välittömästä hengenvaarasta ja suuren hysterian aihe. Tällainen ylireagointi kertoo usein siitä, että luonto koetaan vieraaksi ja pelottavaksi elementiksi, jonka pitäisi pysyä visusti kaukana ihmisen asfaltoidulta mukavuusalueelta. Unohdetaan, että karhu kuuluu Suomen luontoon ja väistää ihmistä lähes aina, kunhan sille annetaan siihen mahdollisuus. Turvallisuuden tunnetta haetaan täydellisestä kontrollista, jossa villille luonnolle ei ole sijaa.

Toisessa ääripäässä taas ovat ne, jotka katsovat suurpetoja ”Disneyn linssien” läpi ja romantisoivat tilanteen. Kun somessa vaaditaan hiljaisuutta karhuhavainnoista, koska pelätään salametsästäjien tai ”karhubongareiden” ryntäävän paikalle, ollaan vieraannuttu toisella tavalla. Ensinnäkin suomalainen metsästyslaki ja viranomaisvalvonta ovat niin tiukkoja, ettei kukaan lähde Facebook-päivityksen perusteella laittomasti ampumaan karhua taajamaan. Toiseksi unohdetaan, että satojen kilojen painoinen karhuemo pentuineen päiväkodin aidan takana tai omakotitalon pihassa on todellinen turvallisuusriski.

Kun sijaintien jakamista paheksutaan, vaarannetaan asukkaiden turvallisuus ja vaikeutetaan viranomaisten työtä. Poliisi ja riistanhoitoyhdistys (RHY) tarvitsevat nimenomaan tarkat ja nopean havainnot voidakseen seurata eläinten liikkeitä, varoittaa kuntalaisia ja karkottaa karhut turvallisesti takaisin syvemmälle metsään. Kyse ei ole eläimen kiusaamisesta, vaan ihmisten ja eläimen itsensä suojelemisesta.

Molemmat somen ääripäät heijastavat modernin ihmisen särkynyttä luontosuhdetta. Terveeseen luontosuhteeseen kuuluu kunnioitus, ei hysteria eikä romantisointi. Karhua ei pidä pelätä henkensä edestä, mutta sitä ei pidä myöskään kohdella kuin harmitonta metsän lemmikkiä.

Toivon paikallisryhmiin asiallisempaa otetta: jaetaan havainnot faktapohjaisesti ja jätetään turha draama sekä syyttely pois. Annetaan viranomaisille työrauha ja pidetään huoli siitä, että osataan elää rinnakkain luonnon kanssa – silloinkin, kun se tulee vähän liian lähelle.

Lauri Hemminki
kaupunginvaltuutettu
ympäristölautakunnan jäsen
Perussuomalaiset

Julkaistu Aamulehdessä ja Ylöjärven Uutisissa 14.10.2026