Sukupuolineutraali suomen kieli – Tomi Saaristo

Suomessa on nykyään enenevissä määrin alettu vaatia entistä sukupuolineutraalimpaa kielenkäyttöä. Nainen- ja mies-päätteisiä sanoja yritetään korvata mitä ihmeellisimmillä sanoilla, mutta onko se aina mahdollista? Suomen kielessä on monta sanaa, joiden sukupuoleen viittaava pääte ei kuitenkaan tarkoita kumpaakaan sukupuolta itsessään. Onko niin, että suomenkieli pitää muuttaa sukupuolineutraaliksi puuroksi?

Leikitäänpä ajatuksella, jossa kaikki sanan osat, jotka viittaavat jompaankumpaan sukupuoleen, korvattaisiin neutraalisti henkilö-sanalla. Fiktiivinen tarinani menisi näin:

Savihenkilön Jaskan herätyskello soi. Kello oli kuusi aamulla ja oli aika lähteä töihin. Edellisenä iltana Jaskalla oli ollut hiukan lämpöä ja nyt hänen olonsa oli tosi raihhenkilö. Hän kuitenkin päätti nousta reippaasti sängystä ylös ja valmistaa virkistävän aamujuoman kolmesta kokohenkilöstä appelsiinista. Sen juotuaan henkilö oli kuin uudesti syntynyt. Ei muuta, kun kamppeet kasaan ja töihin! Ulkona oli yön aikana satanut paljon lunta ja talonhenkilö Javahenkilö oli luomassa lunta pihassa, jotta asukkaat pääsisivät lähtemään pihasta autoillaan töihin. Varsihenkilöt lumityöt tulisi päivän aikana tekemään aurahenkilö. Jaskan työmatka sujui kelistä huolimatta hyvin ja hän ehti ajoissa töihin.

Sisälle astuttuaan Jaska kuuli henkilöiden pukuhuoneesta hilpeää naurua, joku oli ilmeisesti kertonut hyvän vitsin. Sen sijaan henkilöiden pukuhuoneessa kuulosti tavallista hiljaisemmalta. Jaska astui valmiiksi avohenkilöstä ovesta sisään ja huomasi kuinka kaikki paikalla olijat olivat kovin vaitohenkilöitä. Hietahenkilön Paavon henkilö oli liukastunut illalla kadulla ja lyönyt päänsä pahasti. Henkilö oli nyt sairaalahoidossa, mutta onneksi sentään toipumaan päin. Paavo oli kuitenkin tullut töihin, koska oli saanut henkilönsä hoitoon henkilölään.

Työpäivä kului kuin siivillä. Koko henkilökunta näytti tänään hassulta, koska kaikille oli jaettu työpäivän aikana uudet, kirkuvan puhenkilöt työpaidat. Iltapäivän kahvitauolla esihenkilö kutsui kaikki yhteiseen neuvottelutilaan. Yrityksen tilauskanta oli muuttunut olenhenkilösti, iso tilaus oli varmistunut ja tarjolla oli kahvin lisäksi myös maukkaita leivonhenkilöitä.

Työpäivän päätyttyä naapurihallin Pate pyyteli Jaskaa lähtemään parille oluelle. Pate oli henkilöhenkilö, joka oli aina lähdössä baariin henkilöille silmää iskemään. Hän oli välillä varsihenkilö henkilöidenhenkilö. Jaskan flunssainen olo ei kuitenkaan ollut olenhenkilösti muuttunut päivän aikana, joten hän katsoi parhaaksi lähteä suoraan kotiin lepäämään, oman henkilöystävän kainaloon. Televisiosta tulikin illalla mielenkiintoinen muihenkilöistä kansoista kertova ohjelma, jonka loputtua Jaska ummisti enää puoliksi aukihenkilöt silmänsä, henkilöflunssan uuvuttamana ja vaipui sikeään uneen.

Selvennyksen vuoksi edellinen teksti, nykyään vielä ainakin osassa Suomea käytössä olevalla vanhalla suomenkielellä:

Savinaisen Jaskan herätyskello soi. Kello oli kuusi aamulla ja oli aika lähteä töihin. Edellisenä iltana Jaskalla oli ollut hiukan lämpöä ja nyt hänen olonsa oli tosi raihnainen. Hän kuitenkin päätti nousta reippaasti sängystä ylös ja valmistaa virkistävän aamujuoman kolmesta kokonaisesta appelsiinista. Sen juotuaan mies oli kuin uudesti syntynyt. Ei muuta, kun kamppeet kasaan ja töihin! Ulkona oli yön aikana satanut paljon lunta ja talonmies Javanainen oli luomassa lunta pihassa, jotta asukkaat pääsisivät lähtemään pihasta autoillaan töihin. Varsinaiset lumityöt tulisi päivän aikana tekemään auramies. Jaskan työmatka sujui kelistä huolimatta hyvin ja hän ehti ajoissa töihin.

Sisälle astuttuaan Jaska kuuli naisten pukuhuoneesta hilpeää naurua, joku oli ilmeisesti kertonut hyvän vitsin. Sen sijaan miesten pukuhuoneessa kuulosti tavallista hiljaisemmalta. Jaska astui valmiiksi avonaisesta ovesta sisään ja huomasi kuinka kaikki paikalla olijat olivat kovin vaitonaisia. Hietamiehen Paavon vaimo oli liukastunut illalla kadulla ja lyönyt päänsä pahasti. Nainen oli nyt sairaalahoidossa, mutta onneksi sentään toipumaan päin. Paavo oli kuitenkin tullut töihin, koska oli saanut poikansa hoitoon mummolaan.

Työpäivä kului kuin siivillä. Koko henkilökunta näytti tänään hassulta, koska kaikille oli jaettu työpäivän aikana uudet, kirkuvan punaiset työpaidat. Iltapäivän kahvitauolla esimies kutsui kaikki yhteiseen neuvottelutilaan. Yrityksen tilauskanta oli muuttunut olennaisesti, iso tilaus oli varmistunut ja tarjolla oli kahvin lisäksi myös maukkaita leivonnaisia.

Työpäivän päätyttyä naapurihallin Pate pyyteli Jaskaa lähtemään parille oluelle. Pate oli poikamies, joka oli aina lähdössä baariin naisille silmää iskemään. Hän oli välillä varsinainen naistenmies. Jaskan flunssainen olo ei kuitenkaan ollut olennaisesti muuttunut päivän aikana, joten hän katsoi parhaaksi lähteä suoraan kotiin lepäämään, oman tyttöystävän kainaloon. Televisiosta tulikin illalla mielenkiintoinen muinaisista kansoista kertova ohjelma, jonka loputtua Jaska ummisti enää puoliksi aukinaiset silmänsä, miesflunssan uuvuttamana ja vaipui sikeään uneen.

Viime sunnuntaina oli muuten is…, eikun henk…, eikun läheisen päivä. Sen vanhemman, joka on yleensä ulkomuodoltaan karvaisempi ja viettää aikaa usein enemmän autotallissa. Hyvää is…, eikun henk…, eikun läheisen päivää näin jälkikäteen kaikille is…, eikun henk…, eikun läheisille ympäri maailman!

Tomi Saaristo, kaupunginvaltuutettu

Ylöjärven kaupunginvaltuuston 3.varapuheenjohtaja

Julkaistu Ylöjärven uutisissa 15.11.2017